Äidinkielen vertaileva essee

Sama miljöö, eri tarkoitus 

Gulliverin retket sekä Robinson Crusoe ovat valistuksen aikana ilmestyneet klassikkoteokset, vaikka kirjat ovat julkaistu samalla aikakaudella, ovat kirjat idealtaan sekä tyyliltään lähes täysin erilaiset. 

 Gulliverin retket on kirjoittanut Jonathan Swift, joka oli jo aikanaan hyvin kiistelty henkilö. Häntä toisaalta pidettiin ihmisvihaajana sanavalmiiden teostensa takia, mutta häntä saatettiin myös pitää teräväkielisyytensä ansiosta ihmisenä, joka näki maailman aidosti kriittisin silmin. Robinson Crusoen kirjoittaja, Daniel Defoe oli englantilainen journalisti ja kirjailija. Hän onnistui kirjoittamaan maailman ensimmäisen bestsellerin, ja hänen ansioistaan kirjallisuus levisi porvaristolle, kun aiemmin kirjallisuus oli ollut vain ylimpien yhteiskuntaluokkien saatavilla. 

 Kuten mainitsinkin, kirjat ovat idealtaan erilaiset. Gulliverin retket kirjoitettiin neljään osaan ja kirja tyyliltään oli allegorinen satiiri, eli teoksessa kommentointiin yhteiskunnallisia ongelmia, ja haluttiin vaikuttaa niihin, sekä teos sisälsi paljon vertauskuvia. Teosta voidaan pitää eräänlaisena matkaromaanina.  Robinson Crusoe oli enemmän "tosissaan" kirjoitettu teos ja Crusoe on kirjoitettu oikean tapahtuman pohjalta. Crusoella oli jo aikanaan hyvin suuri vaikutus kirjallisuuteen robinsonadin kautta. Robinsonadi on kirjallisuudentyyppi, jossa kuvaillaan haaksirikkoutuneiden elämää. Robinsonadi oli suosittua etenkin Robinson Crusoen julkaisun jälkeen. 

Robinson Crusoe kertoo haaksirikkoutuneen Robinsonin elämästä autiosaarella. Hänelle ehtii kuitenkin tapahtua paljon ennen haaksirikkoutumistaan. Hän tekee monia merimatkoja ja on hyvin taitava merimies. Merirosvot kaappaavat aluksen ja Robinsonin seurue päättyy Sallee-nimisen satamaan vangeiksi ja myöhemmin orjiksi. Hyvän tuurin sekä Robinsonin viisauden ansiosta hän ja toinen orjapoika pääsevät  karkuun veneellä. Sen jälkeen Crusoe päättyy neljäksi vuodeksi Brasiliaan tilanomistajaksi, mutta tilaisuuden tullen houkutus lähteä merille on ylitsepääsemätön, ja hän päätyy laivaan, jonka tarkoituksena on mennä Guineaan.  Alkua lukiessa tuntui, että hyvä lopulta hyvä voittaa, ja Robinsonin  persoonan ansiosta  toivoo hänen selviytymistä kaikista ongelmista, joita hän kohtaa. 

 Tämän jälkeen  Robinson haaksirikkoutuu  ja löytää itsensä täysin hylätyltä saarelta. Onnekseen hän löytää laivansa hylyn, josta hän saa paljon tarvikkeita selviytymiseen. Teoksessa kuvaillaan saaren ankaria oloja, mutta  Crusoe onnistuu käyttämään ympäristöä hyväkseen esimerkiksi kesyttämällä papukaijan ja löytäessään kasveja, jotka auttavat häntä selviämään. Kirjan käännekohtana voidaan pitää, kun Crusoe löytää ihmisen jäljen, jota hän pitää itse paholaisen tekemänä. Samoihin aikoihin Crusoe huomaa, että saari ei olekaan täysin autio, vaan siellä on myös alkuperäiskansa, jotka harjoittavat kannibalismia. Hän onnistuu pelastamaan yhden alkuperäiskansalaisen, jonka hän nimeää Perjantaiksi, koska löytöpäivä oli perjantai.  Crusoe kääntää Perjantain kristinuskoon  sekä opettaa hänelle englantia. Pääpointtina kaksikolla on selviäminen, mutta alkuperäiskansa ei tee sitä helpoksi. Kuitenkin kaksikko onnistuvat pelastautumaan ja heidät päästetään englantilaisen laivan kyytiin. Paluu matkalla Englantiin Crusoe ja Perjantai huomaavat heidän olevan hyvin samanlaiset ihmiset, vaikka ovatkin kulttuuriselta taustaltaan täysin erilaiset.  Englannissa Crusoe huomaa olleensa 28 vuotta saarella. Hänen lähes koko perheensä on kuollut, mutta hänellä on kuitenkin mahdollisuus muuttaa Brasiliaan, jossa hänellä on hyvin tuotteliaat plantaasit. Kuitenkin hän on sitä vastaan ja päättää olla muuttamatta sinne, koska hän ei halua kääntyä katoliseksi. Minua ärsytti Robinsonin asennemuutos Perjantain tavattua. Hän alkoi pitää Perjantaita orjanaan ja käyttäytyi aluksi törkeästi  Perjantaita kohtaan. 

 Gulliverin retkien ensimmäisessä osassa Gulliver haaksirikkoutuu ja laivan koko miehistö lukuunottamatta häntä kuolee. Hän päätyy Lilliputtien saarelle. Saarella hän huomaa olevansa pidempi, kuin muut saaren asukkaat. Lilliputit eivät tiedä mitä tehdä Gulliverilla, joten he aluksi vangitsevat hänet. Hän kuitenkin onnistuu saamaan lilliputtien luottamuksen lupaamalla olla heille avuksi maan ongelmissa. Kuningas määrää Gulliveria auttamaan lilliputteja sodassa Blefuscua vastaan, koska he käyvät sotaa. Gulliver päihittää Blefuscun sotalaivaston. Hänet kuitenkin tuomitaan kuolemaan tehtyään hyvin ankaran rikoksen. Hän pissaa palavan palatsin päälle sammuttaakseen palon. Hänen pitää lähteä pois lilliputtien maasta ja hän päätyy Blefuscuun, jossa hänet kuitenkin autetaan laivalla takaisin merille. Gulliverille tuli monia moraalisesti vaikeita tilanteita, hän oli luvannut auttaa Lilliputteja, mutta onko oikein tuhota koko toinen maa? 

 Neljännessä osassa Gulliver on Barbadoksella ja  merirosvot kaappaavat aluksen ja jättävät Gulliverin mysteeriselle saarelle. Hän oppii nopeasti, että saarella on hyvin kehittynyt houyhnhnm-kansa sekä heidän orjuuttama yahoo-kansa. Gulliver kertoo houyhnhnmeille omista seikkailuistaan, ja opettelee heidän kielensä. Gulliver kuitenkin karkotetaan saarelta, kun houyhmnit huomaavat, että Gulliverin keho näyttää samanlaiselta, kun heidän orjuuttama yahoo-kansa. Hän pääsee portugalilaisen laivakyydillä takaisin Englantiin, mutta hän näkee kaikki ihmiset yahoon-tapaisina  hirviöinä. Onkoo yahoo-kansan brutaalius Gulliverille liikaa, koska hän alkoi näkemään muita ihmisiä yahoo-kansalaisina?  

 Gulliverissa henkilöitä ei paljoa kuvailtu, vaan teoksessa mentiin hyvin nopeasti asiaan lukuun ottamatta satunnaisia kohtauksia laivoissa, tai Gulliverin olessa vankina lilliputtien luona. Gulliverissa  päähenkilönä sekä kirjan kertojana toimii Lemuel Gulliver. Hän on hyvin suorasanainen mies ja hänen omia ajatuksia ei paljoa kirjassa kuvattu. Hän ei puhu paljoa menneisyydestään tai hänen perheestään, vaikka teoksen alussa mainitaan, että hänellä on vaimo ja lapsi, mutta teoksen edetessä hän ei puhu heistä oikeastaan mitään. Lilliputtien keisari on hyvin manipuloiva ja hän on tottunut saamaan haluamansa asiat. Keisaria pidetään vertauskuvallisesti poliittisena johtajana hänen käytöksensä ja vallankäytön takia. Houyhmnhmnit ovat hevosen kaltaisia, hyvin älykkäitä olentoja, jotka elävät omassa sosialistisessa piirissään.  Robinson Crusoe on yllättävän samanlainen henkilö. Hänkään ei puhu paljoa tunteistaan.  Voi olla, että kyseessä on aikakaudelle tyypillinen tiedonkorostus-asenne. Robinson muuttui monesti kirjassa, alussa toivoo, että hän selviää tilanteista hänen hyvän asenteensa takia. Perjantain tavattuaan kuitenkin toivoo, että hänelle tapahtuisi huonosti hänen egoistisen käyttäytymisen takia. Mielestäni hän teki hyvin kummallisia valintoja  esimerkiksi hän opetti Perjantaita kutsumaan häntä kuninkaaksi ennen kuin sanoja "kyllä" tai "ei". Robinsonin kehitystä voidaan kuitenkin pitää kasvutarinana. Perjantai on kannibaali, josta tulee Robinsonin uskollinen apulainen ja yllättävän fiksu. 

  Teosten miljööt ovat samanlaiset. Käytännössä se koostuu laivoista ja saarista. Miljöitä ei kuvailtu paljoa, mutta  ne olivat tärkeänä osana aihetta. Keskityttiin enemmän muun ympäristön kuvailuun, esimerkiksi Gulliverin retkissä Gulliver huomautti monesta eri yksityiskohdasta, kuten pylväiden korkeuksista tai lilliputtien pituuksista. Molemmissa kirjoissa päähenkilö toimii kertojana sekä molemmissa kirjoissa keskityttiin suurimmilta osin yhteen henkilöön, ja hänen näkemyksiinsä maailmasta. Teoksia voidaan pitää ikään kuin vastakohtina, Gulliverin retkissä  Gulliver elää muiden kansojen ja kulttuurien luona sekä oppii heiltä kun taas Robinson itse asuttaa saaren ja luo sinne omaa kulttuuria.  

Valistuksen aikoihin kristinusko ei ollut enää tärkeä osa kirjallisuutta. Kuitenkin Robinson Crusoe oli suuri kristinuskon kannattaja, hän käännytti Perjantain kristinuskoon sekä mietti tekojaan usein moraalisen näkökulman kautta.  Gulliverissa oli hieman samanlainen teema, jossa  moraalit tulivat tekojen tielle. Gulliverissa kansat edustivat jotakin aikansa ongelmaa tai poliittista puoluetta. Lilliputit edustivat liberaalista  Whig-puoluetta. Molemmissa kirjoissa käytetään paljon vertauskuvallisuutta, Gulliverin retkiä pidetään kolonialismin allegoriana. Robinson Crusoe sanoi kaipaavansa ihmisseuraa, mutta löydettyään rannalta jäljen niin hän menee paniikkiin. Josta herää kysymys, voiko ympäristö vaikuttaa ihmiseen niin paljon, että haluaa erota sosialisaatiostaan? 

Teoksissa oli valistukseen littyviä piirteitä paljon. Fiktion avulla jaetiin tietoa, keskityttiin individualistisen henkilöiden ja kollektiivisien kulttuurien eroavaisuuksiin sekä korostettiin havaintoja kirjan tapahtumissa.