Äidinkielen vertaileva essee

Sama miljöö, eri tarkoitus 

Gulliverin retket sekä Robinson Crusoe ovat valistuksen aikana ilmestyneet klassikkoteokset, vaikka kirjat ovat julkaistu samalla aikakaudella, ovat kirjat idealtaan sekä tyyliltään lähes täysin erilaiset. 

 Gulliverin retket on kirjoittanut Jonathan Swift, joka oli jo aikanaan hyvin kiistelty henkilö. Häntä toisaalta pidettiin ihmisvihaajana sanavalmiiden teostensa takia, mutta häntä saatettiin myös pitää teräväkielisyytensä ansiosta ihmisenä, joka näki maailman aidosti kriittisin silmin. Robinson Crusoen kirjoittaja, Daniel Defoe oli englantilainen journalisti ja kirjailija. Hän onnistui kirjoittamaan maailman ensimmäisen bestsellerin, ja hänen ansioistaan kirjallisuus levisi porvaristolle, kun aiemmin kirjallisuus oli ollut vain ylimpien yhteiskuntaluokkien saatavilla. 

 Kuten mainitsinkin, kirjat ovat idealtaan erilaiset. Gulliverin retket kirjoitettiin neljään osaan ja kirja tyyliltään oli allegorinen satiiri, eli teoksessa kommentointiin yhteiskunnallisia ongelmia, ja haluttiin vaikuttaa niihin, sekä teos sisälsi paljon vertauskuvia. Teosta voidaan pitää eräänlaisena matkaromaanina.  Robinson Crusoe oli enemmän "tosissaan" kirjoitettu teos ja Crusoe on kirjoitettu oikean tapahtuman pohjalta. Crusoella oli jo aikanaan hyvin suuri vaikutus kirjallisuuteen robinsonadin kautta. Robinsonadi on kirjallisuudentyyppi, jossa kuvaillaan haaksirikkoutuneiden elämää. Robinsonadi oli suosittua etenkin Robinson Crusoen julkaisun jälkeen. 

Robinson Crusoe kertoo haaksirikkoutuneen Robinsonin elämästä autiosaarella. Hänelle ehtii kuitenkin tapahtua paljon ennen haaksirikkoutumistaan. Hän tekee monia merimatkoja ja on hyvin taitava merimies. Merirosvot kaappaavat aluksen ja Robinsonin seurue päättyy Sallee-nimisen satamaan vangeiksi ja myöhemmin orjiksi. Hyvän tuurin sekä Robinsonin viisauden ansiosta hän ja toinen orjapoika pääsevät  karkuun veneellä. Sen jälkeen Crusoe päättyy neljäksi vuodeksi Brasiliaan tilanomistajaksi, mutta tilaisuuden tullen houkutus lähteä merille on ylitsepääsemätön, ja hän päätyy laivaan, jonka tarkoituksena on mennä Guineaan.  Alkua lukiessa tuntui, että hyvä lopulta hyvä voittaa, ja Robinsonin  persoonan ansiosta  toivoo hänen selviytymistä kaikista ongelmista, joita hän kohtaa. 

 Tämän jälkeen  Robinson haaksirikkoutuu  ja löytää itsensä täysin hylätyltä saarelta. Onnekseen hän löytää laivansa hylyn, josta hän saa paljon tarvikkeita selviytymiseen. Teoksessa kuvaillaan saaren ankaria oloja, mutta  Crusoe onnistuu käyttämään ympäristöä hyväkseen esimerkiksi kesyttämällä papukaijan ja löytäessään kasveja, jotka auttavat häntä selviämään. Kirjan käännekohtana voidaan pitää, kun Crusoe löytää ihmisen jäljen, jota hän pitää itse paholaisen tekemänä. Samoihin aikoihin Crusoe huomaa, että saari ei olekaan täysin autio, vaan siellä on myös alkuperäiskansa, jotka harjoittavat kannibalismia. Hän onnistuu pelastamaan yhden alkuperäiskansalaisen, jonka hän nimeää Perjantaiksi, koska löytöpäivä oli perjantai.  Crusoe kääntää Perjantain kristinuskoon  sekä opettaa hänelle englantia. Pääpointtina kaksikolla on selviäminen, mutta alkuperäiskansa ei tee sitä helpoksi. Kuitenkin kaksikko onnistuvat pelastautumaan ja heidät päästetään englantilaisen laivan kyytiin. Paluu matkalla Englantiin Crusoe ja Perjantai huomaavat heidän olevan hyvin samanlaiset ihmiset, vaikka ovatkin kulttuuriselta taustaltaan täysin erilaiset.  Englannissa Crusoe huomaa olleensa 28 vuotta saarella. Hänen lähes koko perheensä on kuollut, mutta hänellä on kuitenkin mahdollisuus muuttaa Brasiliaan, jossa hänellä on hyvin tuotteliaat plantaasit. Kuitenkin hän on sitä vastaan ja päättää olla muuttamatta sinne, koska hän ei halua kääntyä katoliseksi. Minua ärsytti Robinsonin asennemuutos Perjantain tavattua. Hän alkoi pitää Perjantaita orjanaan ja käyttäytyi aluksi törkeästi  Perjantaita kohtaan. 

 Gulliverin retkien ensimmäisessä osassa Gulliver haaksirikkoutuu ja laivan koko miehistö lukuunottamatta häntä kuolee. Hän päätyy Lilliputtien saarelle. Saarella hän huomaa olevansa pidempi, kuin muut saaren asukkaat. Lilliputit eivät tiedä mitä tehdä Gulliverilla, joten he aluksi vangitsevat hänet. Hän kuitenkin onnistuu saamaan lilliputtien luottamuksen lupaamalla olla heille avuksi maan ongelmissa. Kuningas määrää Gulliveria auttamaan lilliputteja sodassa Blefuscua vastaan, koska he käyvät sotaa. Gulliver päihittää Blefuscun sotalaivaston. Hänet kuitenkin tuomitaan kuolemaan tehtyään hyvin ankaran rikoksen. Hän pissaa palavan palatsin päälle sammuttaakseen palon. Hänen pitää lähteä pois lilliputtien maasta ja hän päätyy Blefuscuun, jossa hänet kuitenkin autetaan laivalla takaisin merille. Gulliverille tuli monia moraalisesti vaikeita tilanteita, hän oli luvannut auttaa Lilliputteja, mutta onko oikein tuhota koko toinen maa? 

 Neljännessä osassa Gulliver on Barbadoksella ja  merirosvot kaappaavat aluksen ja jättävät Gulliverin mysteeriselle saarelle. Hän oppii nopeasti, että saarella on hyvin kehittynyt houyhnhnm-kansa sekä heidän orjuuttama yahoo-kansa. Gulliver kertoo houyhnhnmeille omista seikkailuistaan, ja opettelee heidän kielensä. Gulliver kuitenkin karkotetaan saarelta, kun houyhmnit huomaavat, että Gulliverin keho näyttää samanlaiselta, kun heidän orjuuttama yahoo-kansa. Hän pääsee portugalilaisen laivakyydillä takaisin Englantiin, mutta hän näkee kaikki ihmiset yahoon-tapaisina  hirviöinä. Onkoo yahoo-kansan brutaalius Gulliverille liikaa, koska hän alkoi näkemään muita ihmisiä yahoo-kansalaisina?  

 Gulliverissa henkilöitä ei paljoa kuvailtu, vaan teoksessa mentiin hyvin nopeasti asiaan lukuun ottamatta satunnaisia kohtauksia laivoissa, tai Gulliverin olessa vankina lilliputtien luona. Gulliverissa  päähenkilönä sekä kirjan kertojana toimii Lemuel Gulliver. Hän on hyvin suorasanainen mies ja hänen omia ajatuksia ei paljoa kirjassa kuvattu. Hän ei puhu paljoa menneisyydestään tai hänen perheestään, vaikka teoksen alussa mainitaan, että hänellä on vaimo ja lapsi, mutta teoksen edetessä hän ei puhu heistä oikeastaan mitään. Lilliputtien keisari on hyvin manipuloiva ja hän on tottunut saamaan haluamansa asiat. Keisaria pidetään vertauskuvallisesti poliittisena johtajana hänen käytöksensä ja vallankäytön takia. Houyhmnhmnit ovat hevosen kaltaisia, hyvin älykkäitä olentoja, jotka elävät omassa sosialistisessa piirissään.  Robinson Crusoe on yllättävän samanlainen henkilö. Hänkään ei puhu paljoa tunteistaan.  Voi olla, että kyseessä on aikakaudelle tyypillinen tiedonkorostus-asenne. Robinson muuttui monesti kirjassa, alussa toivoo, että hän selviää tilanteista hänen hyvän asenteensa takia. Perjantain tavattuaan kuitenkin toivoo, että hänelle tapahtuisi huonosti hänen egoistisen käyttäytymisen takia. Mielestäni hän teki hyvin kummallisia valintoja  esimerkiksi hän opetti Perjantaita kutsumaan häntä kuninkaaksi ennen kuin sanoja "kyllä" tai "ei". Robinsonin kehitystä voidaan kuitenkin pitää kasvutarinana. Perjantai on kannibaali, josta tulee Robinsonin uskollinen apulainen ja yllättävän fiksu. 

  Teosten miljööt ovat samanlaiset. Käytännössä se koostuu laivoista ja saarista. Miljöitä ei kuvailtu paljoa, mutta  ne olivat tärkeänä osana aihetta. Keskityttiin enemmän muun ympäristön kuvailuun, esimerkiksi Gulliverin retkissä Gulliver huomautti monesta eri yksityiskohdasta, kuten pylväiden korkeuksista tai lilliputtien pituuksista. Molemmissa kirjoissa päähenkilö toimii kertojana sekä molemmissa kirjoissa keskityttiin suurimmilta osin yhteen henkilöön, ja hänen näkemyksiinsä maailmasta. Teoksia voidaan pitää ikään kuin vastakohtina, Gulliverin retkissä  Gulliver elää muiden kansojen ja kulttuurien luona sekä oppii heiltä kun taas Robinson itse asuttaa saaren ja luo sinne omaa kulttuuria.  

Valistuksen aikoihin kristinusko ei ollut enää tärkeä osa kirjallisuutta. Kuitenkin Robinson Crusoe oli suuri kristinuskon kannattaja, hän käännytti Perjantain kristinuskoon sekä mietti tekojaan usein moraalisen näkökulman kautta.  Gulliverissa oli hieman samanlainen teema, jossa  moraalit tulivat tekojen tielle. Gulliverissa kansat edustivat jotakin aikansa ongelmaa tai poliittista puoluetta. Lilliputit edustivat liberaalista  Whig-puoluetta. Molemmissa kirjoissa käytetään paljon vertauskuvallisuutta, Gulliverin retkiä pidetään kolonialismin allegoriana. Robinson Crusoe sanoi kaipaavansa ihmisseuraa, mutta löydettyään rannalta jäljen niin hän menee paniikkiin. Josta herää kysymys, voiko ympäristö vaikuttaa ihmiseen niin paljon, että haluaa erota sosialisaatiostaan? 

Teoksissa oli valistukseen littyviä piirteitä paljon. Fiktion avulla jaetiin tietoa, keskityttiin individualistisen henkilöiden ja kollektiivisien kulttuurien eroavaisuuksiin sekä korostettiin havaintoja kirjan tapahtumissa. 

Äidinkielen Kielletty Kirja

Nämä taustatiedot auttasivat ymmärtämään Rouva Bovarya :

Teoksen julkaisun aikakauden piirteitä (yleinen mielipide syrjähypyistä, naisen asema) 

Realismi ja romantiikka aikakausina (vastakkainasettelu eli mitä eroa/yhteistä) 

Sensuurin ja oikeudenkäynnin syyt 

Taustatiedot: 

1800-luvun puolivälissä Flaubertin esikoisromaani Rouva Bovary   kertoo nuoresta naisesta, Emmasta sekä hänen seikkailunhalukkuudestaan sekä tyytymättömyydestään elämäänsä. Kirja alkaa Charles Bovaryn eli Emman aviomiehen esittelystä teini-ikäisenä kyläkoulussa. Charles edistyy opinnoissaan vaihtelevalla menestyksellä, lopulta hän pääse maalaislääkäriksi, jossa hän rakastuu asiakkaansa tyttäreen, Emmaan. Ymmärtääkseen Emman ahdinkoa, on ajateltava, että kirjan julkaisuaikana etenkin naisten asema oli hyvin epätasa-arvoinen, nainen oli käytännössä riippuvainen miehestä, joten tästä syystä naisten  sosiaalisetsuhteet sekä piirit jäivät todella minimaalisiksi. Emman halut ovat niin suuret, joka luo kirjasta hyvin ainutlaatuisen sekä erikoisen.Emman mukaan onkin nimetty 'bovarismi', joka tarkoittaa realiteetit kieltävää haaveellisuutta, romanttista itsepetosta. 

  Kirjaa lähteestä riippuen luonnehdittiin naturalisitiseksi, koska kirjassa selitettiin asiat niin kuin ne ovat kaunistelematta mitään. Lähes kaikki kirjan hahmot manipuloivat tai huijasivat toisiaan eikä kukaan ollut "läpeensä hyvä." 

Kirjan julkaistua se herätti paljon kohua, etenkin siveettömyydestä, tästä syystä Flaubert joutui oikeuden eteen julkaisuvuotenaan. Kirja kuitenkin lopulta vapautettiin syytteistä, koska katkelmat olivat vähäisiä teoksen kokonaisuuteen nähden, ja kirjaa voitiin julkaista siitä lähtien normaalisti. Nykypäivänä Rouva Bovarya pidetään yhtenä maailmankirjallisuuden klassikoista.  

Essee:

Viekö uutuudenhimo hulluuteen?

Gustave Flaubertin julkaisema kirja vuodelta 1856, Rouva Bovary on Flaubertin esikoisteos ja nykypäivänä yksi maailmankirjallisuuden klassikkoteoksista.  Kirjaa pidettiin julkaisuaikanaan  siveettömänä. Sen vuoksi Flaubert sai syytteet, jotka tosin myöhemmin kumottiin vähäisten katkelmien takia teoksen kokonaisuuteen nähden. Kirja käsittelee naisten voimattomuutta sekä keskiluokan ongelmia. Rouva Bovary sijoittuu 1800-luvun puolen välin Ranskaan, ja kertoo tarinan naisesta joka jatkuvasti havittelee muutosta tylsään ja yksitoikkoiseen elämäänsä. 

  

 Teos alkaa Charles Bovaryn, Emman tulevan aviomiehen opiskelusta kyläkoulussa. Kirjan alkuosassa keskitytään Charlesin näkökulmaan tarkasti. Jo alusta asti Charles kuvataan yksinäisenä, välinpitämättömänä  sekä hemmoteltuna lapsena. Charles laiskasta asenteestaan huolimatta pääsee opiskelemaan lääketiedettä ja päätyy maalaislääkäriksi. Äitinsä ansiosta hän saa työkeikan sekä vaimon, varakkaan lesken nimeltä Heloise,  Tostesin kylästä. Hän tapaa asiakkaansa sekä hänen tyttärensä. Charles ihailee asiakkaansa tytärtä, Emmaa ja ihastuu häneen. Heloise huomaa ihastuksen ja  kieltää Charlesin menemästä enää asiakkaan luokse. Charles hyväksyy tämän, kuitenkin Heloisen äkillinen kuolema jättää Charlesin leskeksi ja Charles alkaa vierailla asiakkaansa sekä Emman luona useammin. Charles saa suhteellisen suuren summan perinnöksi kuolemasta. Tässä vaiheessa oli jo tulee helposti iljetystä Charlesia kohtaan, hänen avioituminen Heloisen kanssa pelkistä vain taloudellisista syistä sekä hänen hyvin epämiellyttävän asenteensa takia. Toisaalta Charlesin äitiä voisi osaksi syyttää avioitumisessa ja Charlesin manipuloimisessa. Flaubert jo alusta asti loi Charlesille alistuvan kuvan, Heloise sekä hänen äitinsä  kuvaillaan hyvin määräilevinä  naisina. Tämän lisäksi, Emma kuvataan alussa hyvin mukavana ja tavallisena naisena, joka on hyvin kaukana totuudesta. 

 Surtuaan kuollutta vaimoaan Charles menee naimisiin Emman kanssa. Emma on vahva romantikko. Hän romanttisia romaaneja sekä kuuntelee paljon romanttista musiikkia, tästä syystä hän odottaa häiltään sekä uudelta elämän tyyliltään paljon. Hän pettyy kerta toisensa jälkeen. Hänen häät, häämatka, raskaus eikä uusi elämä ei vastannut hänen odotuksiaan. Emman tyytymättömyys kasvaa nopeaa vauhtia ja pian hän ei enää koe mitään vetovoimaa Charlesia kohtaan. Kun pariskunta vierailee kartanossa, Emma pyytää palvelijaa avaamaan ikkunan. Emma katsoo ikkunasta ulos ja näkee talonpoikia. Ikkunat toistuu monesti teoksen aikana Emman elämässä. Ne symboloivat mahdollisuutta pakoon tai uuteen alkuun.

  

 Charlesin työkiireet sekä tylsyys saavat Emman  terveydentilan huononemaan ja tästä syystä Charles sekä Emma muuttavat Tostesista Yonsvilleen. Yonsvillessä Emma tapaa Leonin, nuoren hieman sosiaalisesti kömpelön miehen, jonka kanssa Emma viihtyy ensisilmäyksestä asti. Charles tapaa Homaisin, itsekkään farmaseutin, jonka kanssa Charles viettää monet päivät.  Emma synnyttää tytön,Berthen, vastoin hänen toiveitaan. Hän kirjassa muutamaan kertaan kommentoi naisten epätasa-arvosta.  Hän halusi poika lapsen, koska hänen mukaansa "Naisen on mahdotonta vapautua kahleistaan."  Kyseistä sitaattia voidaan vertaa Emman elämään.  Teoksen miehillä, kuten Leonilla on vapaus mennä minne hän haluaa toteuttaakseen unelmaansa ja vain koska  Emma on nainen, hänellä on lapsi ja aviomies niin hän on lukittuna Yonsvilleen. Toisaalta, Mikäli Emma olisi ollut huolellisempi valintojensa, kuten aviomiehen valitsemisen tai naimisen kanssa , niin olisiko hänellä voinut olla enemmän vapauksia, vaikka hän on nainen? En tiedä, voinee olla, että hänen intohimoisuus sai hänet  huonolle tielle. 

Leon ja Emma ovat tässä vaiheessa vielä vain ystäviä, mutta heidän suhteensa vahvistuu, valitettavasti Leon lähtee pian opiskelemaan lakia Pariisiin, mikä surettaa Emmaa hyvin paljon.  Emma on aina vakuuttanut itselleen, että hänen pitää olla hyvä äiti ja puoliso, syrjähypystä huolimatta. Kirkkossa Emma on Berthen kanssa ja Emma ärtyisästi tönäisee Berthen pois kiukusta. Tässä kohdassa Emma tajuaa, että hän ei voi olla sitä kaikkea mitä hän haluaisi olla, hänestä tulee hyvin poissaoleva perheensä luona ja hän vaipuu yhä syvempään suruun ja masennukseen. Leonin ollessa poissa Emman tapaa viekkaan sekä rikkaan miehen, Rodolphen. Rodolphella on tarkoituksena vietellä Emma ja hän tekee niin välttelemällä Emmaa, jotta hän haluasi olla Rodolphen kanssaan enemmän. Emma ja Rodolphe näkevät useita kertoja päivässä ja rakastelevat. Emma tuntee olonsa onnelliseksi ja täyttyneeksi, sillä hänen ei tarvitse olla  Charlesin kanssa.  On aika surullista, kuinka helppoa on manipuloida ihmistä, jonka tunne-elämä on aivan sekaisin.  

 Rodolphe, joka yleisesti kohtelee naisia esineellisesti pian kyllästyy Emmaan ja on hänen kanssaan vain hänen ulkoisen kauneuden takia. Homaisin ja Charlien lääketieteelliset epäonnistumiset saavat Emman inhoamaan heitä vieläkin enemmän. Emma, joka on tunteellisesti kiinni Rodolphesta haluaa karata Yonsvillestä pois hänen sekä Berthen kanssa ja alkaa käyttäytyä paljon kohteliaammin. Rodolphe kuitenkin puhuu itsensä ympäri. Tässä kohtaa  Lheureux, Yonsvillen rahanlainaaja ja kauppias saa Emman ostamaan lahjoja  Rodolphille, jotta hän pysyy Emman kanssa.  Emman huomaamatta hänen taloudellinen tilanne nopeasti huononee. Pian tästä, Rodolphe kirjoittaa kirjeen ja jättää Emman. Sydämensä särkenyt Emma katselee kotonaan ikkunasta ulos ja miettii siitä hyppäämistä miettien itsemurhaa, hän sairastuu pahasti jälleen ja on muutaman kuukauden ajan hyvin lähellä kuolemaa. Vaikkei koskaan toivoisi kenellekään pahaa niin on hyvin helppoa olla Emma vastaan ja ajatella, että hän ansaitsee pahuutta, tekojensa ansiosta. Toisaalta, kirjassa kaikki valehtelevat ja manipuloivat, joten onko se reilua, että juuri Emma saa kuran niskaansa? Vaikka Emma teki kauheita asioita niin onko hän syyllinen vai uhri? 

  Sinisilmäinen Charles ei huomaa yhtään mitään ja olettaa kaiken olevan hyvin, kuitenkin Leonin palattuaan Emman sekä hänen rakkaus syttyy. He viettävät paljon aikaa toistensa kanssa samalla aikaa pitäen suhteen salassa. Ensimmäistä kertaa he myöntävät rakkautensa toisiaan kohtaan. He pitävät kuherruslomansa ja kaikki näyttää sujuvan hyvin. Palattuaan lomalta pari tapaa salaa vain kerran viikossa hotellissa, koska ei halua tulla julki. Homais kuitenkin yllättää Leonin aikana, jolloin hänen pitäisi olla Emman kanssa, joten hän ei pääse paikalle. Emma tulistuu ja tajuaa, että Leon ei ollut sitä kaikkea mitä hän miehestä toivoikin.  Kun Emmaa alkaa painaa samanaikaisesti  rakkaus sekä taloudelliset huolet, hän yrittää käydä läpi, jokaisen kylän miehen asunnon läpi saadakseen heiltä rahallista tukea. Hän lopulta romahtaa ja päättää syödä arsenikkia, johon hän lyhyen taistelun jälkeen kuolee. Charles, joka on murtunut Emman kuolemasta erakoituu kaikesta ja elää vaimon muistonsa kanssa yhdessä Berthen kanssa. Eräänä päivänä Charles päättää tutkia Emman tavaroita ja löytää Rodolphen sekä Leonin rakkauskirjeitä ja vihdoin tajuaa, että Emma oli uskoton hänelle. Hän joutuu myymään koko omaisuutensa Emman velkojen takia ja kuolee pian särkyneenä miehenä.

  

Teoksen kertoja vaihtuu useaan otteeseen. Aluksi, kun kirjaa kuvataan Charlesin näkökulmasta, käytetään hyvin läheistä kertojaa "me."  Myöhemmin kuitenkin kertoja etääntyy ja menee kaikkitietävän rooliin.  Teoksessa on eläytyvä kertoja, siksi päästään hyvin Emman ajatuksiin  intohimoistaan sekä tunteisiin esimerkiksi rakastelukumppaneitaan kohtaan. Kertoja lisäksi ei ikinä tuominnut Emman tekoja, joka saattoi olla yksi syistä minkä takia Rouva Bovarysta meinasi tulla kielletty. 

Tapahtumapaikkaa kuvataan hyvin tunteellisesti ja useasti, vaikka suhteellisen samana. Flaubert on selvästi ottanut miljöötä kuvatessa romantiikasta vivahteita, vaikka hyvin suuri osa kirjasta on realistista, se onkin yksi kirjan parhaita puolia, realistinen aihe eli keskiluokka sekä asiat sanotaan miten ne on, mutta miljöössä käytetään paljon tunteita sekä joissain kohdin mielikuvitusta.

 Kirjassa mielenkiintoista on se, että hyvin pieni ongelma kasvaa ajassa hyvin suureksi ja lopulta johtaa Emman kuolemaan. Kirja on suhteellisen helppo lukuista ja  ei sanomien poimiminen ole sekään vaikeaa. Keskiluokan ongelmat toistuivat kirjassa useaan kertaan, monet hahmot kirjasta kuuluivat porvaristoon ja he kaikki olivat jollain tasolla pahoja, joko manipuloijia tai sitten itserakkaita kauppiaita. Teoksen symboliikkaan ikkunoiden lisäksi kuului  hääruusut. Heloisen kuoleman jälkeen Emma näki kuivat hääruusut ja myöhemmin poltti ne onnettoman avioliitonsa takia. Kirjan luettuani ei jäänyt monia kysymyksiä, ehkä suurimpana jäi, Mikä tai kuka sai Emman loppujen lopuksi hulluuden partaalle? Oliko se Charles, joka vietti koko aikansa Homaisin kanssa vai oliko se mahdollisesti Rodolphe, joka särki Emman sydämen ensimmäistä kertaa? Vai voiko olla, että Emman oma uutuudenviehätys onkin syy kaiken takana? 

Kirjasta on myös tehty useaan otteeseen elokuvia, jotka tosin ovat kaikki arvosteluissa hyvin huonosti menestyneitä. Viimeisin (vuonna 2015 julkaistu) kertoi tarinan rakkaustarinana, mutta jätti kuitenkin olennaisia osia, kuten Berthen  kokonaan pois. En oikeastaan tajua miksi näin tehtiin, koska Berthen "tönämisen" ansioista Emma vihdoin tajuaa, että ei voi jatkaa hulluutta ja yrittää olla sitä mitä ei oikeasti ole, ja etääntyy hyvin paljon perheestään. Lisäksi Charlesin lapsuuden kuvaus jätetään kanssa hyvin minimaaliseksi. Elokuva keskittyy pääasiassa rakasteluun ja toisaalta Emman yksinäisyyteen. Ei kannata katsoa elokuvaa, etenkään ennen kirjan lukemista.